Tänä viikonloppuna olimme leireilemässä Piispalassa. Treenailen pääasiassa yksikseni Seinäjoella ja Ilmajoella, joten oli todella luksusta päästä treenailemaan Sprinttitallilaisten kanssa yhdessä pitkästä aikaa. Vaikka uinti onkin yksilölaji niin ryhmässä on voimaa! Ja tässä ryhmässä varsinkin! :)
Sprinttitallilaisia
Lauantai illan palaverissa nousi esille hyvä aihe, jota jäin pohtimaan. Miksi uin? Mitkä ovat tavoitteeni?
Uinti on itselleni se mieluisin tapa liikkua ja pysyä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Opin edelleen uusia taitoja vedessä ja uusia asioita myös itse uinnista. Nykyään iloitsen uuden oppimisesta ja onnistumisista jopa enemmän kuin nuorempana. Tänä viikonloppuna esimerkiksi opin tekemään kunnollisen tornadon ja hyppäämään etuperinvoltin metrin ponnahduslaudalta, ainakin melkein. :)
Kun hyppään altaaseen, hyppään samalla toiseen maailmaan, pois normaalista arjestani. Tässä maailmassa olen vain minä, yhdessä kehoni ja mieleni kanssa, täysin yksin. Vaikka treenaisin ryhmässä, niin silti olen siellä altaassa vain oman itseni kanssa. And I love it!
Uintiunelmani on päästä taistelemaan SM-uinneissa 50 m perhosuinnin A-finaaliin mitaleista. Tähän unelmaan päästäkseni on töitä tehtävä ja paljon. Ensin kuitenkin on saavutettava lähempänä olevat tavoitteet kuten päästä ensin uimaan B-finaaliin.
Kohti uintiunelmaa. Yhdessä muiden Sprinttitallilaisten kanssa. Rakkaudesta lajiin.
<3:lla Heidi
