Blogi on siirtynyt uuteen osoitteeseen!

www.positiivinenpulahdus.fi

Rakkaudesta lajiin

Viime keväänä pääsin mukaan Sprinttitalli -valmennusryhmään. Sprinttitalli on Jyväskyläläinen järjestö, joka tukee huippu-urheilua sekä kehittää ja konsultoi valmennusta ja seuratoimintaa. Lisätietoja löydät Sprinttitallin toiminnasta täältä. 

Tänä viikonloppuna olimme leireilemässä Piispalassa. Treenailen pääasiassa yksikseni Seinäjoella ja Ilmajoella, joten oli todella luksusta päästä treenailemaan Sprinttitallilaisten kanssa yhdessä pitkästä aikaa. Vaikka uinti onkin yksilölaji niin ryhmässä on voimaa! Ja tässä ryhmässä varsinkin! :)

Sprinttitallilaisia

Lauantai illan palaverissa nousi esille hyvä aihe, jota jäin pohtimaan. Miksi uin? Mitkä ovat tavoitteeni?

Uinti on itselleni se mieluisin tapa liikkua ja pysyä kunnossa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Opin edelleen uusia taitoja vedessä ja uusia asioita myös itse uinnista. Nykyään iloitsen uuden oppimisesta ja onnistumisista jopa enemmän kuin nuorempana. Tänä viikonloppuna esimerkiksi opin tekemään kunnollisen tornadon ja hyppäämään etuperinvoltin metrin ponnahduslaudalta, ainakin melkein. :)

Kun hyppään altaaseen, hyppään samalla toiseen maailmaan, pois normaalista arjestani. Tässä maailmassa olen vain minä, yhdessä kehoni ja mieleni kanssa, täysin yksin. Vaikka treenaisin ryhmässä, niin silti olen siellä altaassa vain oman itseni kanssa. And I love it!

Uintiunelmani on päästä taistelemaan SM-uinneissa 50 m perhosuinnin A-finaaliin mitaleista. Tähän unelmaan päästäkseni on töitä tehtävä ja paljon. Ensin kuitenkin on saavutettava lähempänä olevat tavoitteet kuten päästä ensin uimaan B-finaaliin.

Kohti uintiunelmaa. Yhdessä muiden Sprinttitallilaisten kanssa. Rakkaudesta lajiin.

<3:lla Heidi

Rohkeutta! Elä omaa elämääsi!

Löysin luonnoksieni kätköistä tekstin, jonka olen kirjoittanut alkuvuodesta. Kirjoitin sen silloin kun ajatukseni ja tunteeni ovat myllertäneet uupuksesta. Joten anteeksi jo etukäteen, jos se on paikka paikoin sekava. Mutta niin olin silloin minäkin. :) En sitä pystynyt vielä keväällä julkaisemaan, koska aihe oli vielä liian ajankohtainen. Mutta nyt, kun tuo vaihe elämästäni on takanapäin, haluan nämä ajatukseni kanssanne jakaa.

"Mistä aloittaisin? Ajatukset myllertää. Käyn läpi tällä hetkellä jonkinlaista muutosvaihetta elämässäni. En vielä tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on, mutta luotan siihen että tämä vaihe tarvitaan, jotta saan elämääni lisää jotain hyvää.

Oletteko huomanneet, että läheisillä ihmisillämme on monesti oma mielipiteensä siitä miten meidän tulisi elää ja olla? Minun mielestäni kuitenkin vain me itse tiedämme mikä on meille parhaaksi. Mutta mitäs jos ei itsekään tiedä, mikä olisi itselle parhaaksi? Jos vain on ihan solmussa? Tilannetta ei ainakaan auta se, että ihmiset ympärillä kertovat omia neuvojaan. Se lisää vain ahdistusta ja vie kauemmas siitä mitä itse haluaa. Mitä minä haluan? Minä!

Olen joutunut myöntämään itselleni tässä kevään aikana, että en vain pysty kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä ja olla. Onkohan se heikkoutta? Tuntuu, että on väärin huomata oman kehon ja mielen hälytysmerkit liian aikaisin tässä meidän maailmassa. Pitäisi vain puskea eteenpäin hammasta purren. Pitäisi vain väkisin elää elämäänsä eikä kuunnella kehon ja mielen hälytyskelloja, koska sehän on merkki heikkoudesta. Vai onko? Sitten vasta kun on sairaalassa tai ei pääse aamulla sängystä ylös niin sitten vasta voidaan pysähty, pyytää apua tai tunnustaa, että ei vain jaksa. Ja sitäkin anteeksi pyydellen. "Anteeksi, että olen heikko ja en vain jaksa." Miksi pyytää anteeksi sitä että ei jaksa?!

Minusta tuntuu, että tässä maailmassa, meille ei anneta lupaa näyttää heikkouden merkkejä. Pitää vain painaa ja jaksaa vaikka väkisin. Mitä siis tapahtuu, jos en tahdokaan jaksaa väkisin? Mitä jos en vain halua tehdä niin? Mitä jos haluankin pysähtyä ajoissa ennen kuin olen siellä kallion kielekkeellä? Pysähtyä jo ennen kuin edes lähden kiipeämään sinne kalliolle? Painaa stop nappulaa ensimmäisten askelten jälkeen, jotta on helpompi ja lyhyempi matka palata takaisin turvalliselle tasamaalle? Eikö se olisi helpompi ja nopeampi ratkaisu? Välillä ei tunnu siltä.

Tämä asia on vaivannut mieltäni erityisesti siksi, että työskentelen hyvinvointi- ja liikunta-alalla. Mielestäni siinä ei ole mitään järkeä, jos opetan ihmisiä kuuntelemaan kehoaan ja hidastamaan tahtia, jos kuitenkin itse painan menemään väkisin, suorittaen elämääni. Onko se oikein? Ei minusta.

Ymmärrän, että töitä pitää tehdä, jotta täällä maailmassa pärjää. Mutta pitääkö sitä suorittaa väkisin niin että siitä katoaa ilo? Itselleni on niin suuri onni osunut kohdalle, että saan tehdä sellaista työtä, jota on ihana tehdä ja josta nautin. Lisäksi minulla on ihan huipputyökaverit, työyhteisö ja -paikka. Mutta hiljattain siitä kaikesta on kadonnut ilo. Haluan edelleen nauttia työstäni. Haluan tehdä työni hyvin. Onko se väärin?

Minua on ohjeistettu, että aseta rimaa vähän alemmas ja tee mielummin keskinkertaisesti kuin et ollenkaan. Mutta tiedättekö että se ei tunnu oikealta, ainakaan tällä alalla. Minulle on myös sanottu, että muista että työ on vain työtä. Tiedän. Mutta se on ihan hirmu iso osa elämää ja arkipäivää, joten miten siitä voi ajatella niin että se on vain työtä? Jos harrastaisin vaikka uintia 8 h päivässä niin eihän se silloin olisi vain työtä. Tai olisin lasten kanssa kotona kotiäitinä niin eihän sekään silloin olisi VAIN työtä. Ei käy minun järkeeni. Ehkä ajattelen "väärin" kun haluan tehdä työni hyvin ja haluan siitä myös nauttia. Haluan myös kuunnella kehoni ja mieleni viestejä, ja pysähtyä, kun sille on tarve.

Mitä minä siis haluan? En itseasiassa tiedä. Mikä minulle olisi parhaaksi? En tiedä sitäkään. Ehkä kun opin hyväksymään tämän epätietoisuuden ja elämään sen kanssa, uskon, että löydän jälleen oikean suunnan elämääni. Toivon, että sitten kun sen löydän, muutkin hyväksyisivät sen ja antaisivat minun elää elämääni niinkuin itse parhaaksi näen. Voi olla että astun väärään suuntaan, mutta omapa on elämäni. Deal with it!"

Olin oikeassa. Löysin oikean suunnan. Pysähdyin, hyväksyin ja kuuntelin. Ja nyt olen tässä. Voin hyvin. Ilo on palannut töihin ja kotiin. Kiitos elämä. <3

-Heidi

Ihana arki

Kesäloma on takana päin ja arkeen palattu ja sopeuduttu. Olin koko heinäkuun lomalla eli kokonaiset 4 viikkoa. Juuri sopiva määrä! Toki sitä varmasti viihtyisi lomalla pitempäänkin, mutta kyllä tämä arki vain on mukavaa. Loman jälkeen arjen rutiinit tuntuvat luksukselta! Erityisesti kaipasin allastreenejä. Seinäjoen uimahalli oli kiinni koko heinäkuun ajan ja kesäkuussakin aukioloajat olivat jo lyhyemmät. Heinäkuu meni siis liikunnan suhteen mukavan rennosti. Elokuussa on ollut todella mukava palata takaisin työ- ja treenirutiinien pariin.

Kun syksy lähestyy niin alan yleensä haalimaan itselleni kaikenlaista kalenterin täytettä ja niin on tapahtunut nytkin. Onko se sitten hyvä vai huono, sitä en osaa vielä sanoa. :)

Pari viikkoa sitten kävin Les Mills Bodyattack -persukoulutuksen ja pääsin sen läpi! Jee! Eli minusta tulee myös Bodyattack-ohjaaja loppu vuodesta, kunhan saan vielä lisenssivideon kuvattua ja sen hyväksytysti läpi.

Tässä kuussa aloitin myös avoimen yliopiston puolella lukemaan kasvatustieteen perusopintoja. En ole koskaan oikein pitänyt itseäni "luku-ihmisenä". Kesällä mieleeni kuitenkin tuli "Mutta mitä jos olenkin?" Siitä otan nyt vuoden ajan selvää.

Summa summarum arki on ihanaa tällä hetkellä. Todella ihanaa. Kiitos siitä! <3

PS. Positivisen Pulahduksen mietinnässä on tälle syksyä vielä uintijuttuja, jos kysyntää on. Jos siis olisit kiinnostunut vesijumpasta, uintitekniikkaviikonlopusta tai muutaman kerran uintikurssista niin laita minulle viestiä heidi.savioja@hotmail.com niin katsotaan mitä on tehtävissä. Mahdollinen ajankohta olisi loka-marras-joulukuulle saada näitä toteutumaan. Joten viestiä vain tulemaan!

Sunnuntai terkuin,
Heidi

Flipbelt juoksuvyö

Sain keväällä testiin Flipbeltin juoksuvyön. Itse olen käyttänyt sitä pääasiassa nyt ryhmäliikuntaohjauksissa mikkivyönä ja ulkoillessa. Voin muuten sanoa, että parempaa vyötä en ole käyttänyt ohjatessani!

Kohta Flipbelt pääseekin vähän kovempaan testiin, kun menen tässä kuussa Les Mills Bodyattack perskoulutukseen!! Jee!! xD Nyt olen siis käyttänyt vyötä pääasiassa spinningissä ja pumpissa. Bodyattackissa tuleekin sitten vähän enemmän liikettä niin siinä sitten näen että kuinka hyvin tuo Flipbelt toimii tälläistä lajia ohjatessa.

Tykkään käyttää Flipbeltiä myös ulkoillessani Cessun kanssa. Sinne saa mukavasti piiloon niin puhelimen, avaimet kuin naksujakin. Ja ennen kaikkea se on tyylikäs! ;) Itselläni on pinkkivyö ja varmasti jossain vaiheessa hankin myös toisen (ja ehkä kolmannenkin) värin. Hinta kun tuolla vyöllä ei kuitenkaan ole mikään päätä huimaava sen toimivuuteen nähden.

Yksi tärkeä tekijä erityisesti ryhmäliikuntaohjaajille on myös se, että sen voi huoletta pestä pesukoneessa muun pyykin seassa ja se kuivuu todella nopeasti. Jos nyt siis vaikka innostut tuon Flipbeltin ostamaan niin nettikaupasta saat koodilla kesä2016 10% alennuksen.
Suosittelen hankkimaan!

Ainut miinus minkä vyöstä antaisin on se että sitä joutuu vähän asettelemaan paikalleen, jotta se on ns. nätisti. Mutta kun sen on saanut paikalleen niin sitten sitä ei tarvitse enää korjailla vaan siinä se sitten pysyy vyötäröllä. Syksyllä näen sitten myös miten hyvin se pysyy paikallaan kun pääsen ohjaamaan Bodyattackia.

<3: Heidi

Matkalla oikeaan suuntaan

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu että elämä kulkee pitkästä aikaa oikeaan suuntaan? Tänään minulle tuli sellainen tunne uimassa. Tyyni, rauhallinen ja onnellinen olo.<3

Viimeiset puoli vuotta oon ollut jollain tavalla hukassa. On ollut jonkin asteista työuupumusta, jonka voin nyt tunnustaa näin julkisestikin. Helmikuun lopulla olin tauolla vähän kaikesta. Olin omissa oloissani Ilmajoen mökillä ja se teki kyllä hyvää ja tuli todellakin tarpeeseen. Nukuin, söin, ulkoilin ja katsoin elokuvia, en muuta. Tuolta toisesta blogistani pääset lukemaan, miksi tuo Tauon paikka oli tuolloin enemmän kuin tarpeen.

Maalis-huhtikuu menikin sitten ihan mukavasti. Kotona kaikki oli paremmin kuin mallillaan ja töissä meni mukavasti. Toukokuun alussa tuli kuitenkin tunne että kaikki ei vieläkään ole ihan niin kuin minulle olisi hyväksi. Oli otettava taas aikalisä. Tällä kertaa tiesin että asioiden tulee muuttua.

Ja nyt ne tuleekin muuttumaan. Syksyllä jätän ryhmäliikuntavastaavan tehtävät ja palaan jälleen vain trainervastaavaksi. Syvä helpotus, kiitollisuus, tyyneys ja rauhallisuus. Tiedän että tämä on oikea ratkaisu, vaikka se ei ollutkaan helppoa myöntää itse, että "Ei, en vain pysty tähän enää." Joudun toki työstämään vielä omia ajatuksiani, jotta löydän taas sen Heidin joka olin vuosi sitten. Minun tulee jälleen opetella olemaan enemmän oikeasti läsnä, keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja panostaa siihen mikä tuntuu omimmalta.

#afterswimming

Se, miksi juuri tänään tajusin, että olen jälleen oikealla tiellä, oli se että uintitreeneissä perhonen kulki taas! Niin hienoa! :D Puoli vuotta on perhosuinti tuntunut ihan kamalalta. Muut lajit ovat kulkenee ihan jees, mutta tuo päälajini ei sitten ole tuntunut yhtään hyvältä. Mutta tänään se tuntui taas siltä miltä sen kuuluukin tuntua. Liekki palaa jälleen!

On se kumma, että vasta tänään ymmärsin tuon yhteyden työuupumuksen ja perhosuinnin kulkemattomuuden välillä. Näin se vain on, että se vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin ja se painaa niin mieltä kuin kroppaakin. Mutta onneksi tänään kroppani tuntui taas enemmän omalta tuolla altaassa. Kyllä se mielikin sieltä tulee perässä, koska tiedän että olen taas matkalla oikeaan suuntaan. Kulkemassa sinne minne minun kuuluukin kulkea elämässäni.

Näillä fiiliksillä viikonloppuun. #haveagreatweekend
<3: Heidi

Hyvä uimataito on halpa henkivakuutus

Tällä viikolla on vietetty valtakunnallista uimataitoviikkoa, jonka tarkoituksena on kannustaa jokaista testaamaan uimataitonsa ja kehittämään sitä. Tiesitkö, että Suomessa hukkuu vuosittain noin 150 - 200 ihmistä? Se on aika paljon minun mielestäni, koska osa näistäkin hukkumiskuolemista voitaisiin estää hyvällä uimataidolla. Hyvä uimataito on halpa henkivakuutus.

Noin kolmasosa suomalaisista ei kuitenkaan osaa uida kunnolla. On myös niitä jotka yliarvioivat omat uimataitonsa. Siksi se kannattaakin testata seuraavalla testillä:

Olethan sinä uimataitoinen?

Jos aikuinen ei osaa uida ei ole mitään syytä hävetä! Uimataidon voi aina oppia millä iällä tahansa, koska uinti sopii ihan kaikenikäisille. Lisäksi se on edullista ja sitä voi harrastaa ympärivuotisesti. Me aikuiset näytämme omalla esimerkillämme lapsille miten vedessä käyttäydytään/ollaan. Tässä on hyviä vinkkejä kaikille vanhemmille lapsen uimataidon tukemiseen:



1. Sinun ei tarvitse olla uinnin alkutaipaleella uimaopettaja lapsillesi. Riittää, että annat lapsellesi toimintaympäristön ja olosuhteet oppia uusia asioita. Lapsen mielenkiinto uuteen ja ihmeelliseen tekee loput. 
2. Kehu, kehu ja vielä kerran kehu. Iloinen oppimisympäristö ja positiivinen palaute johtavat onnistumisiin.
3. Älä painosta, älä pakota. Anna aikaa tutustua, kokeilla ja ihmetellä.
4. Nauti yhteisestä ajasta lapsesi kanssa. 

Nämä toimii aina! Top 5 välineet lasten mukaan uimahalliin.

Jos haluat saada lisää vinkkejä oman uimataitosi kehittämiseen niin annan mielelläni yksityistunteja! 

Terkuin,
Heidi <3

Treeniviikonloppu #withthebestfriend

Viime viikonloppuna vietimme parhaan ystäväni Elinan kanssa treeniviikonloppua Seinäjoella. Oli ihan huippu viikonloppu!! Kaikki huolet ja murheet unohtuivat ja sai keskittyä vain siihen, mikä tuntuu omimmalta eli liikuntaan, syömiseen ja lepoon.

Olen viettänyt tälläisiä treeniviikonloppuja aikaisemminkin muutaman kerran ja aina ne ovat yhtä mahtavia! Viime kesänä tein treeniviikonlopun itsekseni täällä kotona, viime syksynä Helsingissä, josta olenkin kirjoittanut pienen jutun tuonne toiseen blogiini, yksi treeniviikonloppu vietettiin myös miehen kanssa Helsingissä. Nyt suunnittelemmekin Elinan kanssa kesäksi jo seuraavaa treeniviikonloppua.

 

Lauantaina aloitimme treenit Fressillä, jossa molemmat teimme omat treenimme. Minä tein crossfit treenin, joka minulta oli jäänyt viime viikolta välistä ja Elina teki oman ohjelmansa mukaan olkapäätreenin. Meillä on Elinan kanssa eri tavoitteet, joten treenitkin ovat erilaiset. Elina tähtää bodyfitness kisoihin ensi keväälle ja itse tähtään ensi kevään sm-uinteihin.

 

Salitreenin jälkeen kävimme syömässä lounasta. Hyvin ravittuna lähdimme vielä päivän toisen treenin pariin uimahallille. Tunnin polskuteltuamme lähdimme meille, jossa meitä odotti "neljän tähden" illallinen. Ruuan jälkeen siirryimme paljuun palauttelemaan Nocco BCAA:ta juomien kanssa. Alkoholi ei tälle viikonlopulle kuulunut tietenkään. Nuo Nocco BCAA juomat ovat muuten aivan loistavia viikonloppujuomia ja miksei muutenkin. Mukavan hapokkaita ja sisältävät lisäksi BCAA-aminohappoja sekä vitamiineja.

Paljuilun jälkeen vielä vähän kehonhuoltoa rullaillen ja somettaen (hehe) ja uni oli valmis saapuvaksi. Aamulla lähdimme reippailemaan ulos jo ennen aamupalaa. Cessu tuli myös mukaan joten vauhti ei voinut olla kovin hurja, jotta tämä meidän vanhus jaksaisi kulkea myös mukana. Välillä teimme vähän askelkyykkyjä, polvennostojuoksua, kyykkyhyppyjä ja hölköttelyä niin hyvä lämpö ja hiki tuli. Toimiva herätys keholle ja mielelle!

Aamupalan nautittuamme lähdimme viikonlopun viimeiseen treeniin Fressille. Minä treenailin crossfit wodin, jossa tavoitteena oli saada 100 kippileukaa 20 min aikarajaan. Aina jos kädet irtosivat tangosta niin piti tehdä rangaistukseksi 10 askelkyykkyä. Kippileuat eivät itselläni ihan aina vielä onnistu, joten käytin apuna kuminauhaa. Askelkyykyissä oli 30 kg. Aikaa meni 18 min 40 sekuntia. Ensi kerralla aion yrittää tehdä ainakin osan leuoista ilman kuminauhaa, sitten voi olla että ihan 100 leukaa ei tuohon 20 minuuttiin mene. :D

Hyvää tiistaipäivää kaikille!
<3:  Heidi

Väriestejuoksun fiilikset

Kuvat
© Eino Nurmisto

Kuvat sen jo kertookin. Sen että fiilis oli ihan HUIPPU pari viikkoa sitten ColorObstacleRush tapahtumassa! Oli todella upeaa päästä osalliseksi tätä tapahtumaa. Ihan huikea fiilis vieläkin. Huh huh! :D Olin siis itse tuolla lavalla vetämässä osallistujille alkulämmittelyjä ja luomassa fiilistä yhdessä Emmin, Jasun (juontaja) ja Juhon (dj) kanssa.

Nuorempana, ehkä noin 10 vuotta sitten, katsoin ihailevasti tälläisiä ryhmäliikuntaohjaajia ja persoonia jotka olivat luomassa huippufiilistä tämän kaltaisissa tapahtumissa. Ja nyt oli itse mukana ohjaajan roolissa. Ihan käsittämättömän hienoa!!!! :D

Kaikki on todellakin mahdollista jos vain unelmoi ja uskoo itseensä, niin yhtäkkiä sitä huomaaki  toteuttavansa jotain unelmaa, joka on ollut vuosia sitten. Käsittämättömän hieno fiilis vieläkin.

Kiitos SEINÄJOKI. Kiitos Liikuntakeskus Fressi. Ja kiitos ColorObstacelRush uskomattoman hienosta tapahtumasta. Kiitos että teitte mun unelmasta totta! <3

<3: Heidi